Mikä on vakava masennustila?
Vakava masennustila, jota kutsutaan myös kliiniseksi masennukseksi, on mielenterveyden diagnoosi, joka määritellään tarkoilla kriteereillä. Euroopassa ammattilaiset käyttävät pääasiassa WHO:n ICD-11-luokitusta (kansainvälinen tautiluokitus, 11. versio). Siinä tila luokitellaan "masennusjaksoksi" (yksittäinen tai toistuva). Yhdysvaltalainen DSM-5 käyttää nimitystä "vakava masennustila". Järjestelmät ovat pitkälti samanlaisia, mutta ne eroavat joiltakin osin. ICD-11 esimerkiksi erottaa kroonisen masennuksen selvemmin masennusjaksoista, ja se suhtautuu suruun vivahteikkaammin. Molemmissa järjestelmissä ydinkuva on sama: oireet kestävät vähintään kaksi viikkoa, ne ovat selvä muutos aiempaan ja ne aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai vaikeuksia.
Diagnostiset kriteerit täyttyvät, kun ihmisellä on useita tiettyjä oireita saman kahden viikon jakson aikana. Yhden niistä on oltava matala mieliala tai kiinnostuksen ja mielihyvän katoaminen. Muita oireita ovat selvät muutokset painossa tai ruokahalussa, liian vähäinen tai liiallinen nukkuminen, levottomuus tai hidastuminen, väsymys, arvottomuuden tai voimakkaan syyllisyyden tunne, keskittymisvaikeudet sekä toistuvat ajatukset kuolemasta tai itsemurhasta.
Vakava masennustila voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Se voi esiintyä kerran tai palata elämän aikana. Moni, jolla on ollut yksi masennusjakso, sairastuu myöhemmin uudelleen. Se koskettaa kaikenikäisiä. Naisilla se diagnosoidaan useammin kuin miehillä, mikä voi osittain johtua eroista siinä, miten ihmiset hakevat apua ja kuvaavat oireitaan.
Oireet ja diagnoosi
Masennus on paljon enemmän kuin surullisuutta. Moni kuvaa pysyvää tyhjyyden tai turtumuksen tunnetta. He eivät ehkä enää nauti asioista, joita ovat ennen rakastaneet. Tätä oiretta kutsutaan anhedoniaksi. Se tuntuu erilaiselta kuin tavallinen suru, ja se säilyy yleensä silloinkin, kun tapahtuu jotain hyvää.
Keholliset oireet ovat diagnoosin kannalta yhtä tärkeitä. Uni voi häiriintyä, usein hyvin varhaisena heräämisenä ja joskus liiallisena nukkumisena. Ruokahalu ja paino voivat selvästi nousta tai laskea. Moni tuntee itsensä väsyneeksi ja voimattomaksi lähes joka päivä, ja pienetkin tehtävät voivat tuntua valtavalta ponnistukselta. Levottomuus tai hidastuneet liikkeet ja puhe voivat näkyä myös muille.
Masennus vaikuttaa myös ajatteluun. Keskittyminen, päätösten tekeminen ja muistaminen voivat vaikeutua. Moni kuvaa tunnetta "aivosumuna". Ajatukset muuttuvat usein pessimistisiksi ja jäävät kiertämään menneitä epäonnistumisia tai kuviteltuja puutteita. Vaikeassa masennuksessa ihmisellä voi olla myös harhaluuloja tai aistiharhoja, yleensä syyllisyydestä, sairaudesta tai merkityksettömyydestä.
Diagnoosiin kuuluu aina pätevän terveydenhuollon ammattilaisen arvio. Siihen kuuluu tarkka selvitys oireista, niiden alkamisesta ja kestosta sekä siitä, miten ne vaikuttavat arkeen. Ammattilainen selvittää myös, voisiko oireille olla muu selitys, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, kilpirauhasen ongelma, vitamiinin puute, jokin lääke tai päihteiden käyttö. Kyselylomakkeet, kuten PHQ-9, auttavat arvioimaan oireiden vaikeutta. Ne eivät korvaa ammattilaisen kliinistä arviota.
Vakavan masennustilan hoitovaihtoehdot
Vakavan masennustilan tutkittuun näyttöön perustuviin hoitoihin kuuluvat psykoterapia, lääkitys ja yhä useammin aivostimulaatio. Paras valinta riippuu masennuksen vaikeusasteesta, jo kokeilluista hoidoista, tilanteestasi ja toiveistasi.
Psykoterapiasta on laaja kliininen näyttö, erityisesti kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta (KKT), interpersoonallisesta terapiasta (IPT) ja käyttäytymisen aktivoinnista. Nämä menetelmät auttavat tunnistamaan ja muuttamaan hyödyttömiä ajatusmalleja, parantamaan ihmissuhteita ja vuorovaikutusta sekä aloittamaan itselle tärkeitä toimintoja. Terapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa, ja siihen kuuluu yleensä viikoittaisia tapaamisia useiden kuukausien ajan.
Masennuslääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäainejärjestelmiin. Yleisiä tyyppejä ovat SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ja SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät). Niiden täysi vaikutus näkyy yleensä 4-6 viikon kuluttua. Noin puolet saa jonkin verran apua ensimmäisestä masennuslääkkeestään, mutta vain noin joka kolmas saavuttaa täyden oireettomuuden, mikä tarkoittaa, että oireita on jäljellä hyvin vähän tai ei lainkaan. Moni joutuu kokeilemaan toista lääkettä tai lääkeyhdistelmää ennen kuin löytää itselleen sopivan. Laaja STAR*D-tutkimus, jossa oli yli 4 000 henkilöä, vahvisti tämän. Sivuvaikutukset vaihtelevat. Yleisiä ovat vatsavaivat, seksuaaliset ongelmat, unen muutokset ja painon muutokset.
Aivostimulaatiohoidot tarjoavat toisen vaihtoehdon, myös niille, jotka haluavat lääkkeettömän hoidon. Transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (tDCS) käyttää hyvin lievää sähkövirtaa muuttamaan aktiivisuutta mielialaan liittyvillä aivoalueilla. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että tDCS voi auttaa vakavassa masennustilassa. Se on suunniteltu kotikäyttöön, ja sivuvaikutukset ovat tyypillisesti lieviä ja ohimeneviä. Hoitojakso alkaa 5 hoitokerralla viikossa ensimmäisten 3 viikon ajan, minkä jälkeen tulevat jatkohoitokerrat.
Elämäntapamuutokset tukevat toipumista ja voivat auttaa estämään oireiden palaamista. Säännöllinen kestävyysliikunta voi auttaa lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Hyvä uni, vähäisempi stressi, sosiaaliset kontaktit ja monipuolinen ruokavalio tukevat kaikki hoitoa.
Kliininen näyttö tDCS:stä
- Todellisissa olosuhteissa tehdyssä 410 henkilön tutkimuksessa 55 % sai hoitovasteen tDCS:llä.¹
- Nature Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 57,5 % saavutti oireettomuuden kotona käytetyllä tDCS:llä, ja hoito sopi arkeen ilman klinikkakäyntejä.²
- SELECT-TDCS-tutkimuksessa, jossa oli 120 henkilöä, tDCS:n vaikutus oli verrattavissa sertraliiniin, joka on masennuslääke.³
